Gämblingiä korkeilla kuluilla

Tosiaan salkun arvo meni tänään yli 15 000€ kun pistin sinne rahaa. On se helppoa. Katsotaa mihin suuntaan se siitä haluaa mennä. Monilla se menee ylöspäin.

Tämä olikin hyvä aasinsilta että lähdin sitten lottoilemaan urakalla ja vielä ameriikan maalle ja korkeilla kuluilla. Eli UNITtia on nyt 100kpl ja keskihinta on jotain 16 korvilla. Kurssi tätä kirjoittaessa pyörii 14.30 joten mukava miinusarvo tulostaululla ja lompakossa pitänee minut taas nöyränä. Ja jos tämä vielä suurta osinkoakin leikkaa, niin siinähän sitten odotellaan kuin uskovainen taivaaseen pääsyä. Tai sitähän tällainen toiminta on; tehdään rajuja liikeitä ja jäädään odottamaan pelastusta. Toki luettu on puolesta ja vastaan onko taivas olemassa. No, en olisi ostanut ellen uskoisi. Numeroilla tätä on moni SA saarnaaja todistellut. Puolesta ja vastaan. Toki tässä uskomusjärjestelmässä myönnetään myös että taivasta ei välttämättä ole. Sillä mitään laskelmiahan minä en ole tehnyt. Lueskellut ja katsellut toisten piirtämiä käppyröitä ja toistellut itsekseni että jees jees ja ollut keskenäni ymmärtäväisen näköinen. Ai niin kuluja näiden 100 osakkeen hamuamiseen tuli 45€ *köh*, todellinen vuosikorko lienee kovempi. Että ollaanko tässä nollasumma pelillä, niin tätä tiedä en. Verottaja rakastaa velkaista. Vai? Milläs kaavalla nämäkin laskis, ei ole tietotaitoa sellaiseen.

Mutta tuli minulle tänään, vähän aikaa sitten, ihan ehkä hyväkin ajatus. Meinaan jos pistäisin menemään degiroon hitaalla kyydillä 50-100€ kuussa ja sitten ostelisin sieltä sitten näitä pieniä pirpaleitani elämän ehtoopäiviä ilahduttamaan. Saisi vaikka kerran sunnuntaina kettukarkin niin mitäs siinä, suumakiana ollessa, olisi muikistella.   

Tänään oli kaunis päivä ja käväisin pitkästä aikaa Suomenlinnassa. Kameraharrastus on tässä ollut tauolla, mutta tuli kuin tulikin otettua muutamat rullat Hasselilla. Kehittääkin ehkä pitäis, niitä riittäis. Mutta enpä tiedä. Jos kehittämään rupeaisi, niin pitäis oikeastaan skannatakin. Mutta mistäs sitä tietää. Muistelee kyllä sitä aikaa kun siihenkin oli oikein suuresti kiinnittynyt. Opiskeltavaa riitti, eri kehitteitä ja muita tuli kokeiltua. Ja se siitä sitten. Keskiformaatilla tulee vaan niin mielentöntä jälkeä. Ja kun ei ole kuin 12 ruutua per rulla, niin niihin jaksaa pysyä into. Tuon harrastuksen jotenkin sotki kinofilmi ja 36 rullan läpi työstö. Ei himputti. Keskinkertaisuus näivettää nopeasti runoilijasielut. Vähän kuin Pentti Saarikoski ennen perusteli mikä ero on sienestäjillä ja marjastajilla.

Että laatua on tullut arvostettua ja keskinkertaiseen sorruttua. Mitenkä se on sitten sijoittamisessa? Missä minä ole nyt? Paljonhan noita on salkussa kiertänyt osakkeita tähän lyhyeen aikaan. Marjoista on saanut hilloa. Tai ainakin punaista. Tai siis tappioita tulevien vuosien tuloille. Näin minä tämän tänään järkeilen.

Ansel Adamskin kuvasi ja kehitti huippunegatiivinsa yksittäisinä. Se on kuin vähän kuin Warren Buffet lukemassa osavuosikatsauksia ja ostamassa firmaa, ei osakkeita. Itse en ole ns. laakafilmiä kuvannutkaan, vaikka keskiformaattikin on jo aika kovaa kamaa. Mutta yksittäin valotettuna. Mietittynä. Toteutettuna. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.