Heinäkuu: lämmintä riittää – ja osinkoja

Ulkona voi olla kuinkakin kuuma, mutta silti nuo isot laskukoneet viilennetyissä konesaleissaan raksuttelevat numeroitaan, käppyröitä muodostuu ja meno on huimaa kuin Linnanmäen uusissa laitteissa. Tai no, ei liitoitella, ihan kuin siinä vanhassa joka ei pelota kuin vauhtiin tottumattomia.

Uutta ATH:ta ei vielä tullut, mutta osinkot kulkevat kivasti kahdeksansadan euron yläpuolella, tarkemmin 845,69€ (Lynxin ilmoittama luku, en jaksa lähteä sentin eroa metsästämään, uskotaan tietokonetta näissä ennemmin kuin käsityötä). Tämä tarkoittaa että nyt mennään 800+/kk luvuissa ja kun on neljä kertaa vuodessa maksavia (ja tuskin maltan olla ostamatta lisää kuukausivirtaa), niin tuhannen euron maaginen raja pikku hiljaa lähestyy.

No, valitettavasti täytyy todeta että tälle vuodelle se 1000 ei taida vielä tulla, sillä sehän vaatii pääomaa ja velkaantuminen ei tässä vaiheessa ole kivaa vaikka FED kuinka korkoja leikkaisi. Varsinkin kun korkojen leikkaus tarkoittaa että maapallollista velkaahan syntyy enemmän ja velka on yksi kuplan perusainesoista. Rahaahan pankit voi painaa aina lisää, mutta kun siitä tulee korkoa niin koko summan maksamiseenhan ei tällä planeetalla ole tarpeeksi rahaa. No, eipä minullakaan omiini.

Tutkiskelin hienoa GSheet Budjettiani ja se kertoo että olen viime vuonna saanut käteen tuloja keskimäärin 2100€ kuussa. Tänä vuonna tähän mennessä vähän vajaa 1700€. Tälläistä se peruspätkäduunarin elämä on. Välillä palkkaa, välillä kohtuullista palkkaa ja välillä ansiosidonnaista niiden keskiarvosta. Ja tietenkin keikkailut väliin. Olin tuossa ennen tätä työpätkää oikeasti myös laiska, enkä edes mitenkään että olisin hyödyntänyt hyvin vapauttani tai nauttinut erityisemmin. Tosin tulipa jo viikko lisää töitä tän pätkän loppuun, niin se on ihan hyvä alku. Eli lisäpätkiä odotellessa. Työ on vielä ihan mielekästä ja hyvä paikka niin mikäs siinä. Toivotaan vaan että jatkuu, pystyy myös enemmän lykkimään salkkuun rahaa.

S-visa on pysynyt aika hyvin käyttämättä ja olenkin harrastanut pientä säästämistä muistuttavaa toimintaa eli puskuria. Paljon toki sitä joutunut myös jo käyttämään, mutta pääasia on että on toiminut.

Ainoa käytännön harmitus oli, että realisoin DAX bullini ja siitä tuli toista tuhatta miinusta. Olen ehkä aiemmin maininnut, mutta ellen olisi ollut ahne, niin olisin sen saanut realisoitua vähän vähemmällä miinuksella yhdessä kolossa. Ainoa hupi tässä sitten on, että kun nyt näitä pääomatulojakin tässä lykkää, niin onpahan miinustettavaa. Vai hyväksyttiinkö ne miinuksiin, auh, en muista. Pelisalkku on nyt nordnetissa kuitenkin tyhjä ja hyvä niin. Se vaan täytyy myöntää että pelaaminen ei sovi minulle. Tietokonepelitkin katson mieluummin juutuubista muiden pelaamana. Ihan tarpeeksi addiktoivaa on tämän yhdekin salkun tutkiminen ja sortuminen lisäostoihin.

Josta tulikin mieleen että: Tässä kuussa tuli myytyä loput PSEC:ista vihdoin. Hieno treidilappu ja siinä ohessa tulee osinkoakin, ja mukavasti tullutkin. Myin myös HQH:n kun oli loivassa laskusuunnassa ja se maksoi osingot osakkeina (mitä lie täppää painanut kyselyissä) ja se ei nyt enää sitten sopinut sijoitussuunnitelmaan.

Ostoja sitten on uutena CHMI ja uudelleen takaisin tuli NRZ, jota positiota pitäisi vielä vähän täydentää, vaan kahtoos tätä kun lähti niin nousemaan. NRZ:ää katselin jo pidemmän ajan, mutta päädyin sitten CHMI:tä ottamaan kun oli kuopassa (ja ostosuositus). Pieniä täydennyksiä tuli HIE, JQC ja – hups – CLM -tuotteille.

Vuosittainen arvioitu osinkojen määrä puolibruttona lähestyy 11 tuhannen rajaa. Ja nettomaisuuskin nousi taas. Eli sanoisiko jo tässä vaiheessa, varovaisesti, että omaisuus on tuplaantunut. No, parempi sanoa nyt ennen kuin sitten kun laskut alkaa. Heikko kohta, niin kuin jo melko sijoittamisen alusta on ollut, on velan määrä suhteessa melkein mihin tahansa, vaikkapa vuoristoradan kävijämääriin. Puskurit on kuin metsään unohdetussa mossessa. Toki vielä ollaan maantiellä, vaan toimiiko yön tullessa valot?